Kuten todettua, hankkeemme perustuu viidelle prinsiipille: 1. Ajattelu on tehtävä havaittavaksi. 2. Oppilailla on oltava aikaa ja mahdollisuuksia ajatella. 3. Eri ajattelutaidot on nimettävä. 4. Oppilaiden ajattelua on arvostettava. 5. Oppiaineiden sisällöt ovat ajattelun aineksia. Näiden prinsiippien ehdottomasti paras puoli on se, että ne eivät vaadi yhtään enempää resursseja tai välineitä, kuin mitä opettajalla on käytössä missä tahansa luokassa. Kyse on tiivistettynä siitä, miten opettaja toimii luokassa ja millaisen toimintakulttuurin hän luokkaan, yhdessä oppilaiden kanssa, luo. Miten sitten opettaja voi käytännössä toteuttaa prinsiippien mukaista opetusta? Tällä viikolla Akaan kouluissa alkoi viisi viikkoa kestävät oppimiskokonaisuudet, joiden suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa käytämme hyödyksi koulutuksissa oppimaamme. Oppimiskokonaisuudet rakentuvat siis oppilaiden päämärätietoiseen ajattelutaitojen tukemiseen ja kehittämiseen. Kok
Keskustelimme muutama viikko sitten 5. luokan opettajan kanssa matematiikan kokeesta. Pohdimme useita opettajia vaivaavaa ilmiötä transferia eli opitun siirtämisestä muihin tilanteisiin: Ymmärtävätkö oppilaat todella mistä jaollisuudessa on kyse? Onko esimerkiksi jako- ja kertolaskun yhteys heille selvä? Osaako oppilaat käyttää jakamisesta opittuja taitoja myös uusissa tilanteissa? Oppilaat tekivät ns. perinteisen kokeen jakson päätyttyä. Sen lisäksi kokeilimme myös toisenlaista keinoa osaamisen osoittamiseen. Oppitunti eteni seuraavasti: Tarvikkeet: kynä, kumi ja konseptipaperi. 1. "Mieti ja muistele ensin itse, mitä kaikkea olet alakoulun aikana jakolaskusta opiskellut". 2. "Keskustele vieruskaveri(en) kanssa mitä muistatte." 3. "Jakakaa koko luokalle mistä keskustelitte." 4. Opettaja kirjasi taululle jokaisen parin/ryhmän ajatuksia. 5. "Pitääkö nää kirjoittaa?" -> "Me käytämme näitä seuraavaksi, joten suosittelen lämp