Näillä sanoilla alkoi 5. luokkalaisten tunti tänään, kun kysyin heti alkuun tapani mukaan onko oppilailla jotain sellaista mielen päällä, joka on käsiteltävä ennen siirtymistä tunnin aiheeseen. Yleensä keskustelu alkaa tunteilla tai viikonlopun suunnitelmilla.
Oppilas jatkoi:
"joita oon miettinyt tässä viikolla. Kirjoitin ne muistiin, että en vaan unohtaisi."
Jo tässä vaiheessa leveä hymy levisi huulilleni: yksi tavoitteista toteutunut!
"Mä oon miettinyt, että mikä oli ihan ensimmäinen alkuaine?"
Samalla kun kirjoitan oppilaan kysymystä taululle hymy oli jo korvissa: toinen tavoite toteutunut! Maltoin kuitenkin kysyä tarkentavan kysymyksen: "Mitä tarkoitat ensimmäisellä? Määrittele termi ensimmäinen."
"No siis ihan alussa, kun koko universumi on syntynyt."
Selvä, huh huh. Kevyt aloitus. Eivät taaskaan päästä helpolla. Tavoite saavutettu!
"Sitten oon miettinyt, että mistä vesi on tullut maapallolle?"
Johon toinen oppilas kommentoi:
"Eiks vesi oo alkuaine?
Jesh! Hän kuunteli luokkakaverin edeltävän kysymyksen ja yhdisti sen tähän. Tavoite saavutettu! Kerrataanpa siis porukalla veden kemiallinen kaava:
"H on hydrogen eli öööö olikse vety? O on oxygen ööö... ilma... eiku happi!"
Muistavat piru vie englanniksi paremmin. Loogista, mutta totta.
"Ei se voi olla alkuaine, kun siinä on kahta eri alkuainetta. Se on yhdiste."
Open päässä soi jo fanfaarit.
Aikaa on kulunut tunnin alusta noin 5min, olisin jo tyytyväinen tähän. Seuraavaksi kävimme läpi muutamat oppilaiden viikonlopun suunnitelmat. Yksi on menossa yökylään, sattumalta taloon, jossa ope on joskus asunut. Toisen luokse tulee kaveri yökylään. Kolmannen luokse tulee englantilaisia. Eiku äiti on suomalainen ja isä Isreaelista, asuvat Lontoossa. Aikaa on mennyt n. 10min.
Mistä on siis kyse?
Kyseessä on siis viikoittainen 90 minuutin kokonaisuus, jota suureksi ilokseni saan ohjata. On mahtavaa työskennellä Akaan eri kouluilla kymmenien opettajien ja satojen oppilaiden kanssa viikottain, mutta henkilökohtainen viikon kohokohta on kuitenkin nämä kaksi ns. omaa tuntia. Olen pyrkinyt kehittämään uudenlaista rakennetta ja mallia sille, mitä 90min aikana tehdään. Tänään oli viides perjantai tällä järjestelyllä.
Mutta mitä ne tavoitteet siis ovat? Tässä asettamani tavoitteet:
Tavoitteiden lähtökohta oli se, että mitä taitoja haluaisin oppilaiden harjoittelevan nyt 5. luokan keväällä. Ne löytyvät kuvan valkoisista nuolista. Määrittelyn avuksi otin OPS:n laaja-alaisen osaamisen 1. tavoitteen Ajattelu ja oppimaan oppiminen. Sen jälkeen löysin niitä vastaavia tavoitteita Suomen kielen ja kirjallisuuden sekä Ympäristöopin kohdalta.
Mitä se tarkoittaa käytännössä?
Jotta saavuttaisimme tavoitteet, rakennan jokaisen perjantain seuraavien rutiinien varaan (ei välttämättä tässä järjestyksessä):
- Mieti - Keskustele - Jaa
Aiheesta tai tehtävästä riippumatta pyrin aina siihen, että ensin osoitan aikaa yksilön ajattelulle. Sen jälkeen vieruskaveri(e)n kanssa keskustelulle, ja viimeisenä koko porukan yhteiselle keskustelulle. Ajattelulla on siis aina joku tarkoitus ja tavoite.
- Tämän viikon 3 - Mitä olet oppinut? Mitä haluat oppia?
Oppilaat miettivät ja kirjaavat molempien otsikoiden alle kolme kohtaa. Ohjaan ja kehoitan mahdollisimman tarkkaan kuvaukseen eli esimerkiksi muodosta "paremmin matikkaa" -> muotoon "murtoluvun ja desimaalin yhteyden" Äärimmäisen hankalaa, ihan meille kaikille.
Tämä rutiini on muodostunut pitkälti uusi-seelantilaisen tutkijan John Hattien omakohtaisesta ajatuksesta: "Tärkein kysymys, jota vanhempi voi lapselta kysyä on: mitä opit tänään koulussa?". "Oliko koulussa kivaa? Mitä oli ruokana? Oliko riitoja?" jne. ovat tietenkin äärettömän tärkeitä kysymyksiä, mutta Hattien mukaan oppimisen tulisi olla ytimessä. Tästä olen täysin samaa mieltä.
- Viikolla opittu/koettu/ajateltu toimii perjantain sisältönä
En opeta oppilaita muilla tunneilla, enkä usein edes näe heitä viikon aikana. Siitä, mitä he ovat viikon aikana opiskelleet, ja ehkä myös oppineet (eivät todellakaan ole synonyymeja), rakentuu ikään kuin yhteinen trampoliini, johon voimme perjantaisin hypätä. Jokainen trampalla hyppinyt tietää, että yhteisen rytmin löytäminen on joskus hankalaa, mutta äärimmäisen tärkeää. On myös tärkeää antaa välillä yhden tai kahden temppuilla, ja vain katsoa vierestä, ihastella. Opettajana koen, että tehtäväni on mahdollistaa jokaiselle mahdollisimman korkeat hypyt ja hienot temput, ja samalla valvoa, ettei kukaan tipu. Ja jos tippuu, niin käydä nostamassa taas takaisin hyppimään.
Kaikista tärkeintä on kuitenkin muistaa pysyä itse poissa trampan keskeltä temppuilemasta, oppilaiden vain katsoessa vierestä.
Paluu todellisuuteen
Mitä me teimme sen lopun 80min? Viikko sitten en ollut itse paikalla ja oppilaat katsoivat dokumenttia matematiikasta. Katseluun liittyi Ron Ritchhartin ja hänen työryhmänsä kehittämä ajattelurutiini Yhdistä - Haasta - Kysy, jota olimme jo viikkoa aikasemmin tehneet Galileop Galilei:tä käsittelevän artikkelin analysoinnissa.
Ohjeistus tiivistettynä:
Yhdistä: Mitä dokumentin asioista tiesit jo etukäteen? Mitä siis yhdistit jo aikaisemmin oppimaasi?
Haasta: Mitä uutta tietoa sait? Mikä siis haastoi aikaisemmin oppimaasi?
Kysy: Mikä jäi epäselväksi? Mistä vielä haluaisit tietää enemmän?
Tässä muutama valittu pala viikon takaa:
Nämä, ja tietenkin myös muiden oppilaiden, ajatukset olivat tämän päivän lähtökohdat. Toki suunnitelmassa oli muutakin, siitä tuonnempana.
Olen vuosien saatossa todennut, että oppilailta usein unohtuu edellisen päivän tai jopa tunnin asiat. Joten minua kiinnosti, että mitä oppilaat vielä dokumentista muistivat? Yhteistä keskustelua (Mieti - Keskustele - Jaa) kirjasin taululle tähän tapaan:
Tavoitteena ei ollut kirjata keskustelua yksityiskohtaisesti, vaan koota ja luokitella oppilaiden ajatuksia. Eli luoda yhteinen käsitekartta. Yritin parhaani mukaan selventää ja syventää oppilaiden esiin nostamia ajatuksia. Olin valmiiksi etsinyt mielestäni aiheeseen sopivia kuvia. Osa osui, osa ei.
Keskustelimme mm. CERN:in hiukkaskiihdyttymisestä, Higgsin bosoneista, valo-opista, Curiosity-mönkijästä, Marsin valloittamisesta, henkiolennoista, maapallon väestönkasvusta, maailmankaikkeuden mittasuhteista ja valonnopeudesta.
Yksi ajatus jäi erityisesti vaivaamaan opettajan mieltä:
"Ajatus on valoa nopeampi."
Ai niin, meinasi ihan läksy unohtua! Joka viikko oppilailla on läksynä kertoa kotijoukoukoille Tämän viikon 3:sta. Lisäksi maltoin pysyä poissa trampoliinin keskeltä temppuilemasta ja tämän viikon läksy muodostui aikaisemman keskustelun pohjalta:
"Opettaja väitti, että kaikki maapallon ihmiset mahtuisivat Inarijärven jäälle. Onko väite totta vai tarua? Perustele."
Mittasimme, että 5. luokkalaisia mahtuu helposti 15kpl yhdelle neliömetrille. Päätimme käyttää siis 15:sta ihmistä laskennallisena keskiarvona. Sitten katsoimme wikipediasta, että Inarijärven pinta-ala on 1084 neliökilometriä. Maapallon väkiluvuksi otimme laskennallisesti yläkanttiin 8miljardia.
No, mahtuuko?
Ps. Suunnitelman mukaan tunnilla piti käsitellä biologiaa, Charles Darwinia ja evoluutioteoriaa. Eipä ehditty käsittelemään myöskään tunnin alun erinomaisia kysymyksiä. Ensi viikolla sitten. Elleivät taas ole kiinnostuneita jostain muusta, ryökäleet.
Vili Kurkela
Kommentit
Lähetä kommentti