Siirry pääsisältöön

"No miks meiltä sitten vaaditaan sitä?"

Tänään ysiluokkalaisten kirjallisuuden tunnin alussa keskustelimme siitä, että neurologisen tutkimuksen mukaan ihmisen aivot eivät pysty keskittymään kahteen toimintaan yhtäaikaisesti. Keskustelun lähtökohta oli edellisen tunnin tilanne, jossa oppilas räpläsi kännykkää, kun tarkoituksena oli kuunnella toista. Esimerkkeinä käytin kielellisiä toimintoja:


Puhuminen-Kuuntelu-Lukeminen-Kirjoittaminen


Tutkimusten mukaan on mahdotonta tehdä näitä em. asioita täysin samanaikaisesti.Osa ihmisistä, kuten esim. monet opettajat, pystyvät vaihtelemaan näiden toimintojen välillä hyvin nopeasti ja vaivattomasti. Ja osa ihmisistä myös kykenee kävelemään ja syömään purkkaa samanaikaisesti, mutta kyse taitaa olla silloin jostain muusta.

Oppilaan kysymys ja siitä seurannut keskustelu havahdutti meidät siihen tosiasiaan, että joskus opettajat vaativat oppilailta mahdottomia toimintoja. Usein varmasti täysin tiedostamattaan ja vahingossa. Kuten minäkin olen lukemattomia kertoja tehnyt.

Tunnin jälkeen ruokailussa jututin yhtä ryhmän oppilasta asiasta tarkemmin:

Kun meidän pitäisi samaan aikaan tunnilla lukea, kirjoittaa ja kuunnella, niin mä yritän kirjoittaa ne muistiinpanot mahdollisimman nopeasti taululta, että kuulisin ees lopun siitä mitä ope kertoo.

Kysyin lisäksi, että kumman hän ajattelee olevan tärkeämpää, kirjoitetun vai puhutun informaation?

Emmä tiä, varmaan se kirjoitettu.

Oppilas oli siis ilmeisesti arvioinut kirjoitetun informaation tärkeämmäksi, ja luonut sen pohjalta strategian, jolla tilanteesta selviäisi mahdollisimman hyvin. Joku toinen on varmasti ratkaissut ongelman keskittymällä vain opettajan kuunteluun, kolmas ehkä sulkee pois kaiken informaatio; eipähän tarvi pinnistellä ja säädellä ajatteluaan. 

Keskustelun jälkeen jäin miettimään, että mitenköhän opettajat itse arvioivat ja painottavat erilaisen informaation tärkeyden? Onko tärkeintä se, mitä opettaja on etukäteen valmistellut vai se, mitä tunnilla tapahtuu? Vai kenties se, mitä oppikirjassa lukee? Tämä on aika oleellinen kysymys, kun mietitään esimerkiksi arviointia.



Vili Kurkela 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Opettaja oppimisen ohjaajana

Akaan DA-opettajat viettivät viime perjantain ja lauantain Viialan Palokärjessä syventäen tietämystään ajattelutaidoista ja pohtien opettajan roolia. Mitä OPS:ssa todella lukee? Viime kuukausina mediassa on useaan otteeseen kommentoitu Perusopetuksen opetussuunnitelmaa 2014, joten perjantaina työskentelyn lähtökohtana oli jälleen kerran OPS. Tutkimme erityisesti OPS:n lukuja 2.3 oppimiskäsitys, 3.3 Laaja-alainen osaaminen ja 4.3 Oppimisympäristöt ja työtavat, lisäksi luimme myös Perusopetuslakia. Pyrimme löytämään hankkeen tavoitteisiin liittyviä ohjeita ja normeja. Tiivistettynä voidaan todeta, että opettajan tulee ohjata oppilaan ajattelua ottaen huomioon yksilön kehitysvaihe ja yksilöllisyys. Tämä on usein vaikeaa arjessa, sillä koulujen toimintakulttuuri, käytänteet ja resurssit eivät välttämättä tue näitä tavoitteita. Tämä korosti hakkeen merkitystä, sillä juuri näihin em. ongelmiin pyrimme luomaan ratkaisuja. Miten tukea oppilaiden ajattelua? Palauttelimme mieliin A

Teoriasta toiminnaksi - miten toteuttaa ajattelua kehittävää opetusta?

Kuten todettua, hankkeemme perustuu viidelle prinsiipille: 1. Ajattelu on tehtävä havaittavaksi. 2. Oppilailla on oltava aikaa ja mahdollisuuksia ajatella. 3. Eri ajattelutaidot on nimettävä. 4. Oppilaiden ajattelua on arvostettava. 5. Oppiaineiden sisällöt ovat ajattelun aineksia. Näiden prinsiippien ehdottomasti paras puoli on se, että ne eivät vaadi yhtään enempää resursseja tai välineitä, kuin mitä opettajalla on käytössä missä tahansa luokassa. Kyse on tiivistettynä siitä, miten opettaja toimii luokassa ja millaisen toimintakulttuurin hän luokkaan, yhdessä oppilaiden kanssa, luo. Miten sitten opettaja voi käytännössä toteuttaa prinsiippien mukaista opetusta? Tällä viikolla Akaan kouluissa alkoi viisi viikkoa kestävät oppimiskokonaisuudet, joiden suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa käytämme hyödyksi koulutuksissa oppimaamme. Oppimiskokonaisuudet rakentuvat siis oppilaiden päämärätietoiseen ajattelutaitojen tukemiseen ja kehittämiseen. Kok

"Mulla ois pari kysymystä..."

Näillä sanoilla alkoi 5. luokkalaisten tunti tänään, kun kysyin heti alkuun tapani mukaan onko oppilailla jotain sellaista mielen päällä, joka on käsiteltävä ennen siirtymistä tunnin aiheeseen. Yleensä keskustelu alkaa tunteilla tai viikonlopun suunnitelmilla. Oppilas jatkoi: "joita oon miettinyt tässä viikolla. Kirjoitin ne muistiin, että en vaan unohtaisi." Jo tässä vaiheessa leveä hymy levisi huulilleni: yksi tavoitteista toteutunut! "Mä oon miettinyt, että mikä oli ihan ensimmäinen alkuaine?" Samalla kun kirjoitan oppilaan kysymystä taululle hymy oli jo korvissa: toinen tavoite toteutunut! Maltoin kuitenkin kysyä tarkentavan kysymyksen: "Mitä tarkoitat ensimmäisellä? Määrittele termi ensimmäinen." "No siis ihan alussa, kun koko universumi on syntynyt." Selvä, huh huh. Kevyt aloitus. Eivät taaskaan päästä helpolla. Tavoite saavutettu! "Sitten oon miettinyt, että mistä vesi on tullut maapallolle?"