Tänään ysiluokkalaisten kirjallisuuden tunnin alussa keskustelimme siitä, että neurologisen tutkimuksen mukaan ihmisen aivot eivät pysty keskittymään kahteen toimintaan yhtäaikaisesti. Keskustelun lähtökohta oli edellisen tunnin tilanne, jossa oppilas räpläsi kännykkää, kun tarkoituksena oli kuunnella toista. Esimerkkeinä käytin kielellisiä toimintoja:
Puhuminen-Kuuntelu-Lukeminen-Kirjoittaminen
Tutkimusten mukaan on mahdotonta tehdä näitä em. asioita täysin samanaikaisesti.Osa ihmisistä, kuten esim. monet opettajat, pystyvät vaihtelemaan näiden toimintojen välillä hyvin nopeasti ja vaivattomasti. Ja osa ihmisistä myös kykenee kävelemään ja syömään purkkaa samanaikaisesti, mutta kyse taitaa olla silloin jostain muusta.
Oppilaan kysymys ja siitä seurannut keskustelu havahdutti meidät siihen tosiasiaan, että joskus opettajat vaativat oppilailta mahdottomia toimintoja. Usein varmasti täysin tiedostamattaan ja vahingossa. Kuten minäkin olen lukemattomia kertoja tehnyt.
Tunnin jälkeen ruokailussa jututin yhtä ryhmän oppilasta asiasta tarkemmin:
Kun meidän pitäisi samaan aikaan tunnilla lukea, kirjoittaa ja kuunnella, niin mä yritän kirjoittaa ne muistiinpanot mahdollisimman nopeasti taululta, että kuulisin ees lopun siitä mitä ope kertoo.
Kysyin lisäksi, että kumman hän ajattelee olevan tärkeämpää, kirjoitetun vai puhutun informaation?
Emmä tiä, varmaan se kirjoitettu.
Oppilas oli siis ilmeisesti arvioinut kirjoitetun informaation tärkeämmäksi, ja luonut sen pohjalta strategian, jolla tilanteesta selviäisi mahdollisimman hyvin. Joku toinen on varmasti ratkaissut ongelman keskittymällä vain opettajan kuunteluun, kolmas ehkä sulkee pois kaiken informaatio; eipähän tarvi pinnistellä ja säädellä ajatteluaan.
Keskustelun jälkeen jäin miettimään, että mitenköhän opettajat itse arvioivat ja painottavat erilaisen informaation tärkeyden? Onko tärkeintä se, mitä opettaja on etukäteen valmistellut vai se, mitä tunnilla tapahtuu? Vai kenties se, mitä oppikirjassa lukee? Tämä on aika oleellinen kysymys, kun mietitään esimerkiksi arviointia.
Vili Kurkela
Kommentit
Lähetä kommentti